Porkkalan vuokra-alueen rajamerkit ja rajan tarkka kulku
Julkaistu 9.5.2022, päivitetty 17.9.2023
Sukututkimus Propatria on paikallistanut Porkkalan vuokra-alueen rajan tarkan kulun maastoon. Tässä tarinassa perehdytään rajan tarkkaan sijaintiin ja rajamerkkeihin joiden jäänteitä on edelleen maastossa. Jokaisesta maarajamerkistä mainitaan jotain ja useimpien sijainti kerrotaan myös koordinaatein. Sitten vain etsimään niitä maastosta. On aina yhtä sykähdyttävää tulla Suomen ja Neuvostoliiton valtiorajalle keskellä kaunista Uusimaata. Historiallinen ”geolöytöily” tutustuttaa kulkijan myös hienoihin maastokohteisiin. Älkääkä unohtako tarinan opetusta, vuonna 1944 itänaapuri otti meiltä mm. tämän Porkkalan alueen. Tänään Ukraina taistelee rajoistaan. Pidetään me nykypolvi huolta siitä että Suomen raja pysyy siellä missä se nyt on.
Jatkosodan rauhassa Suomi joutui vuokraamaan Neuvostoliitolle laajan maa-alueen heti Espoon länsipuolelta. Alueeseen kuului isoja osia Kirkkonummesta, Siuntiosta ja Inkoosta. Nykyistä 51-tietä kun ajaa alueen itärajalta Espoonlahden sillalta länteen niin vasta 30 kilometrin ajon jälkeen tullaan vuokra-alueen länsirajalle Inkoon Rådkilassa. Lounaassa rajan sisään jäi Degerölandet kokonaan ja osa myös sen länsipuolisesta Kuruniemestä. Luoteessa vuokra-alueen sisään jäi Solbergin (Päivölä) kylä, siitä itään raja jätti sisäänsä Siuntion asemakylän. Kirkkonummen kirkonkylän raja ohitti Meikon pohjoispuolelta ja Humaljärven vettä pitkin. Koillisessa venäläisille jäi Masala ja Majvik. Espoonlahden perukasta raja lähti vettä pitkin etelään. Kaiken kaikkiaan maarajan kokonaispituus oli noin 39 kilometriä.
Vuokra-alueen rajan suurpiirteinen kulku määriteltiin 19.9.1944 allekirjoitetun välirauhansopimuksen liitteessä. Rajan tarkan kulun määrittelystä ja maastoon merkitsemisestä huolehti suomalais-neuvostoliittolainen sekakomitea. Suomen valtuuskuntaa johti professori Ilmari Bonsdorff joka oli ollut mukana jo Tarton rauhan rajanvedossa. Bonsdroff oli Porkkalan rajaa vedettäessä jo 65-vuotias eikä hän koskaan ehtinyt nähdä Porkkalan vapautumista sillä hän kuoli jo vuonna 1950. Rajan tarkka kulku saatiin määritettyä maastoon marraskuun alkuun mennessä. Raja-aukon raivaamisessa, merkkien pystyttämisessä ja rajakarttojen painamisessa meni vielä reilu kuukausi, lopulta rajakartat allekirjoitettiin 16.12.1944 Helsingissä. Vuokra-alueen maaraja merkittiin maastoon rajamerkeillä joita oli 94 kappaletta (nrot 5-98). Rajamerkki nro 5 oli meren rannassa Kuruniemessä ja nro 98 Espoonlahden perukassa. Maarajan merkeistä huomattavan moni on edelleen löydettävissä. Kaikki rajamerkit eivät ole säästyneet ja ne jotka ovat nykyisin talojen pihapiirissä on jätetty tutkimatta. Rajamerkit on kierretty kesän ja syksyn 2021 aikana.
Mistä sitten tietää löytäneensä rajamerkin? Lähes poikkeuksetta kaikki rajamerkkien jäänteet näyttävät samalta. Kallioon on pultattu levyraudat joiden varaan pystytettiin puiset rajatolpat, ks. kuva alla. Yleensä rautoja on kahdet, yhdet sinivalkoiselle Suomen tolpalle ja toiset punavihreälle neuvostotolpalle. Tolppien väli oli noin 5 metriä. Varsinainen rajalinja kulki tolppien puolestavälistä. Joillain rajamerkeillä linjan kohdalla on kiviä tai tiilen kappaleita. HUOM! Rajamerkit ovat historiallisesti arvokkaita, älä vahingoita tai muuta niitä millään tavalla!
Anna palautetta tai kommentoi tätä artikkelia sivun alareunasta.
Rajamerkit
Lähdemme matkaan Kuruniemestä ja kuljemme numerojärjestyksessä kaikkien merkkien kautta Espoonlahden perukkaan merkille nro 98. Merkit on kierretty vuoden 2021 kesän ja syksyn aikana. Maastosta löytyneiden merkkien koordinaatit on mitattu paikan päällä, löytymättömien merkkien koordinaatit ovat arvioita. Raja kulki merkkien välillä suorana viivana pl. lyhyet jokipätkät. Monessa kohtaa raja kulki suorana viivana useankin rajamerkin matkalla. Jos raja kääntyi rajamerkin kohdalla niin rajamerkin numeron perään on merkitty "kääntöpiste".
Suomenlahden rannasta pohjoiseen 51-tielle, rajamerkit 5-19
Rajamerkki 5 (kääntöpiste)
Välirauhansopimuksen mukaan raja tuli mereltä (etelä-lounaasta) mantereelle Kuruniemen rantakalliolle meridiaanille 24 astetta ja 7 minuuttia itäistä pituutta. Kuruniemen itäpuolella oleva Degerölandet jäi siten kokonaisuudessaan Neuvostoliitolle kuten myös Kuruniemen kärjessä ollut "Kalkki-Petterin" rouvan huvila. Rajamerkki nro 5 oli komea n. 1,5 metriä korkea ja lähes metrin leveä betonipyykki, ainoa laatuaan maarajalla. Paikka on talon pihapiirissä joten merkin säilymistä ei ole käyty toteamassa.
Rajamerkki 6
on hienosti löydettävissä pisteessä 60.031248°, 24.113687°. Molempien rajatolppien raudat löytyvät edelleen pultattuina kallioon. Poikkeuksellisesti laattarautojen välissä on myös rautatappi johon rajapylväs istutettiin. Rajan piti lähteä merkiltä nro 5 suoraan pohjoiseen mutta jo tällä seuraavalla merkillä oli meridiaanista 24° 7' 00'' eksytty reilu 10 metriä itään (mahdollisesti tarkoituksella, ks. rajamerkki nro 16). Rajalinja oli vuokra-ajan jälkeen uusiokäytössä sähkölinjan aukkona joka edelleen erottuu maastossa ja satelliittikuvissa. Jos autolle ei löydy koloa Kuruniementien varrelta niin tien päässä olevan venesataman aidan edustalla on hieman parkkitilaa.
Rajamerkki 7
on mallia "drive-in" ja sijaitsee aivan Kuruniementien vieressä tien pohjoispuolella pisteessä 60.036100°, 24.113743°. Kahdet raudat kalliossa olivat syksyllä 2021 osin sammaleiden peitossa.
Rajamerkki 8
on ollut pisteen 60.038913°, 24.113790° tietämissä mutta sitä ei löydy maastosta. Alue on kalliota ja lähes kaikista kalliolla olleista merkeistä on jotain säästynyt mutta tästä ei.
Rajamerkki 9
olisi pitänyt olla Strömintien ja meridiaanin 24° 7' 00'' leikkauspisteessä mutta meridiaanista oli tässä kohtaa eksytty jo n. 20 m itään. Ei löydy maastosta.
Rajamerkki 10
löytyy maastosta hienolta kallioiselta alueelta kaukana taloista pisteestä 60.046944°, 24.113914°. Merkillä on kaksien rautojen välissä kivikasa jossa myös tiiliskiviä. "Kympille" mentäessä autolle löytyy parkkipaikka Oxhalsintien varrelta. Samalla parkkeerauksella kannattaa käydä myös rajamerkillä 11.
Rajamerkki 11
on myös hienolla kallioalueella pisteessä 60.050737°, 24.113952°. Merkkien 10 ja 11 noin puolessa välissä on lisäksi pieni kivikasa rajalinjalla.
Rajamerkki 12
sijoittuu myös kallioiselle alueelle noin pisteeseen 60.053516°, 24.113994° mutta sitä en ole onnistunut löytämään maastosta.
Rajamerkki 13
on erittäin komealla näköalapaikalla korkean kallion laealla pisteessä 60.055936°, 24.114031°. Autolle löytyy parkkitilaa Oxhalsintien varrelta.
Rajamerkki 14
oli pellon eteläreunassa noin pisteessä 60.059158°, 24.114074°. Ei löydy maastosta.
Rajamerkki 15
oli keskellä peltoa n. 10 m ojanmutkasta itään pisteessä 60.062967°, 24.114239°. Ei löydy maastosta.
Rajamerkki 16 (kääntöpiste)
oli kärrytien reunassa noin pisteessä 60.065385°, 24.114297°. Maastossa on joitain kivikasoja joita on ehkä käytetty osana rajamerkkiä. Tähän asti raja oli tullut etelästä viivasuorana mutta 24° 07' meridiaanista oli eksytty n. 45 metriä itään eli Suomen eduksi. Mahdollisesti "eksyminen" oli tarkoituksellista sillä rajaa käännettiin nyt hieman länteen jotta rajamerkin nro 19 itäpuolella oleva taloryhmä saatiin jäämään kokonaan Neuvostoliiton puolelle. Sovittujen rajanvetoperiaatteiden mukaan kylät, tai ainakin taloryhmät, oli mahdollisuuksien mukaan jätettävä kokonaisina jommalle kummalle puolelle rajaa. Tässä tapauksessa taloryhmän kiertävä reitti oli lyhyempi lännen kautta.
Rajamerkki 17
löytyy pisteestä 60.067533°, 24.113927°. Kahdet kallioon pultatut raudat. Autolle löytyy parkkitilaa Jokilaaksontien alkupäästä.
Rajamerkki 18
oli silloisen valtamaantien eli nykyisen Jokilaaksontien varrella noin pisteessä 60.070504°, 24.113325°. Ei löydy paikalta.
Rajamerkki 19 (kääntöpiste)
löytyy kallion laelta pisteestä 60.072529°, 24.112906° aivan nykyisen 51-tien tuntumasta. Tällä merkillä rajaa käännettiin takaisin itään. Paikalle pääsee lännestä häiritsemättä läheisten talojen asukkaita. Kaksien rautojen lisäksi paikalla on myös tapit joihin rajatolpat istutettiin. Jostain syystä Suomen tolpan laattaraudat on taivutettu yhteen ja laitettu lenkillä kiinni toisiinsa.
51-tieltä pohjoiseen Päivölään(Solberg), rajamerkit 20-36
Rajamerkki 20
oli Sepänrinne-tien ja merkkien 19 ja 21 välisen suoran viivan leikkauspisteessä. Ei löydy paikalta.
Rajamerkki 21 (kääntöpiste)
on kallion laella pisteessä 60.074419°, 24.113592°. Tällä merkillä rajalinja palautui takaisin meridiaanille 24° 07' merkeillä 16 ja 19 tehtyjen käännösten jälkeen. Tästä raja jatkui jälleen suoraan pohjoiseen. Paikalta löytyy kahdet laattaraudat tappeineen. Syksyllä 2021 kalliolla olleet puut oli kaadettu ja merkkien 19-22 välillä oli näköyhteys.
Rajamerkki 22
löytyy pisteestä 60.076002°, 24.113502°. Vain toiset laattaraudat ovat tallella.
Rajamerkki 23
on jälleen kallion laella pisteessä 60.079745°, 24.113409°. Kahdet raudat tappeineen. Merkille mentäessä hyvänä maamerkkinä toimii viereinen muutaman metrin korkea TV-antenni. Autolla pääsee aika lähelle Rådkilantietä pitkin.
Rajamerkki 24
oli noin pisteessä 60.083640°, 24.113246° nykyisen sähkölinjan kohdalla. Ei löydy paikalta.
Rajamerkki 25
oli pisteessä 60.083640°, 24.113246°. Paikalta löytyy kiviä kallion nyppylältä. Merkit 25-27 oli silloin, ja on edelleen, korpialuetta kaukana asutuksesta ja todennäköisesti siksi näille merkeille ei koskaan pystytettykään rajatolppia. Metsään hakattu raja-aukko riitti osoittamaan rajan sijainnin.
Rajamerkki 26
oli lähellä 25:sta pisteessä 60.089671°, 24.113081°. Paikalta löytyy kiviä ja betonitiilien kappaleita kallion nyppylältä. Ei rautoja.
Rajamerkki 27
oli todellinen "korpimerkki" kaukana teistä noin pisteessä 60.096197°, 24.112938°. Alue on kallioista mutta mitään jälkiä merkistä ei ole, ehkä ollut samanlainen kivikasa kuin nro 26 ja kivet potkittu pois myöhemmin.
Rajamerkki 28
yllättää edellisten merkkien jälkeen hienoilla kaksilla raudoillaan pienellä kallion nyppylällä keskellä metsäistä maastoa. Löytyy pisteestä 60.100200°, 24.112723°.
Rajamerkki 29
löytyy jälleen kallion laelta pisteestä 60.105894°, 24.112489°. Labbaksentieltä on vain lyhyt kapuaminen merkille. Syyskuussa 2021 Neuvostoliiton tolpan raudoissa oli jäljellä jopa pieniä puutolpan osia. Tällä merkillä saavutettiin, ja vähän ylitettiinkin, välirauhansopimuksessa mainittu leveysaste 60° 06',2 mihin asti rajan olisi pitänyt tulla etelästä suorana pitkin 24° 07' meridiaania. Rajaan oli kuitenkin tehty käännöksiä jo merkeillä 16, 19 ja 21 ja merkille 29 saavuttaessa oli jälleen eksytty meridiaanista 24° 07' noin 50 metriä länteen eli Suomen tappioksi. Tästä rajamerkistä rajan olisi pitänyt jatkua "mutkitellen pohjoissuuntaan" mutta ehkä meridiaanista eksymisen kompensoimiseksi rajaa jatkettiin suorana vielä n. 100 metriä pohjoisemmaksi merkille nro 30 asti.
Rajamerkki 30 (kääntöpiste)
oli noin pisteessä 60.106569°, 24.112557° Labbaksentien pohjoispuolella. Maastossa on kivikasa joka on voinut olla osa rajamerkkiä. Rauhansopimuksen tekstin mukaan rajan olisi pitänyt jo merkiltä nro 29 jatkua "mutkitellen pohjoissuuntaan pisteeseen 60° 08',1 pohjoista; pituus 24° 07',6 itäistä." Syy mutkitteluun oli Solbergin (Päivölä) kylä. Sovittujen rajanvetoperiaatteiden mukaan kylät, tai ainakin taloryhmät, oli mahdollisuuksien mukaan pyrittävä jättämään kokonaisina jommalle kummalle puolelle rajaa. Tätä noudatettiin myös itärajan vedossa. Mikäli mahdollista oli hyödynnettävä maastossa selvästi havaittavia maamerkkejä, tyypillisesti jokia. Merkiltä nro 30 rajaa lähdettiinkin vetämään luoteeseen kohti Päivölänjokea (Solbergån).
Rajamerkki 31 (kääntöpiste)
oli Päivölänjoen (Solbergån) varressa noin pisteessä 60.109181°, 24.106331°. Merkkiä ei löydy paikalta mutta ruosteisia piikkilankakeriä oli maastossa parikin kappaletta syksyllä 2021. Tästä raja jatkui jokea pitkin luoteeseen.
Rajamerkki 32
oli Päivölänjoen ylittävällä rautatiesillalla. Hieman yllättäen merkkien 31 ja 32 välissä ollut Päivöläntien silta jätettiin ilman omaa rajamerkkiä. Rautatiesillalta ei merkkiä löydy, silta ei liene enää alkuperäinen vaikka samalla paikalla onkin.
Rajamerkki 33 (kääntöpiste)
oli Päivölänjoen (Solbergån) varressa noin pisteessä 60.111491°, 24.099969°. Merkkiä ei löydy maastosta. Tämä oli kaikista rajamerkeistä läntisin. Tältä merkiltä raja erkani Päivölänjoesta jatkuen viivasuorana pohjois-koilliseen merkille nro 37. Raja oli siis kulkenut pitkin Päivölänjokea merkkien 31-33 välillä n. 450 metrin pituisen matkan.
Rajamerkki 34
oli noin pisteessä 60.113102°, 24.101114°. Ei löydy maastosta vaikka alue on kalliota.
Rajamerkki 35
oli lähellä Sandbackantiessä olevaa 90° mutkaa. Ei löydy maastosta.
Rajamerkki 36
oli noin pisteessä 60.120118°, 24.105771°. Ei löydy maastosta.
Päivölän pohjoispuolelta itään Siuntioon, rajamerkit 37-53
Rajamerkki 37 (kääntöpiste)
päättää merkiltä nro 33 alkaneen suoran rajaviivan. Merkki oli noin pisteessä 60.126805°, 24.110266° peltoa halkovan ojan varrella. Paikalla on n. metrin pituinen metalliesine joka ei liittyne rajamerkkiin. Tältä merkiltä raja kääntyi pohjois-koilliseen jatkuen suorana viivana merkille nro 41 saakka.
Rajamerkki 38
on hienolla näköalapaikalla korkean kallion laella pisteessä 60.129621°, 24.114761°. Kahdet kallioon pultatut raudat.
Rajamerkki 39
oli noin pisteessä 60.133120°, 24.120256°. Maastosta ei löydy jälkiä merkistä niin kuin ei monesta muustakaan merkistä jotka sijaitsivat ei-kiinteällä alustalla.
Rajamerkki 40
oli pellon reunassa noin pisteessä 60.135077°, 24.123333°. Ei löydy maastosta.
Rajamerkki 41 (kääntöpiste)
ja sen kahdet raudat löytyvät kalliolta pisteestä 60.137387°, 24.126970°. Tästä raja kääntyi jälleen kulkien suorana viivana koilliseen merkille nro 44 saakka.
Rajamerkki 42
oli Påvalsin tilan pohjoispuolella noin pisteessä 60.140482°, 24.139136° pellon ja metsän reunassa. Paikka on vuokrakauden jälkeen raivattu pelloksi. Mitään jälkiä rajamerkistä ei ole jäljellä. Påvalsin tilalla kävi rajanvedossa todella huono onni. Se jäi juuri ja juuri Neuvostoliiton puolelle tässä vuokra-alueen äärimmäisessä luoteisnurkassa. Vuokrakauden päätyttyä vuonna 1956 tilan rakennuksista ei ollut jäljellä kuin kivijalat.
Rajamerkki 43
oli pellolla noin pisteessä 60.142114°, 24.145452°. Lienee hävitetty heti vuokrakauden jälkeen peltotöiden tieltä.
Rajamerkki 44 (kääntöpiste)
oli neljän tien risteyksessä (Grennäsintie, Siggansintie, Göksintie). Maastosta ei löydy mitään. Tästä raja taipui kulkemaan lähes suoraan itään kulkien suorana viivana rajamerkille nro 50 asti.
Rajamerkki 45
oli pellon ja metsän reunassa noin pisteessä 60.145743°, 24.166549°. Raja leikkasi metsä-alueen eteläkärjen. Ei löydy maastosta.
Rajamerkki 46
oli riihen nurkalla noin pisteessä 60.146432°, 24.174559°. Riihi, joka niukinnaukin jäi Suomen puolelle, on myöhemmin muutettu kesämökiksi ja löytyy edelleen paikalta purkukuntoisena.
Rajamerkki 47
oli noin pisteessä 60.147142°, 24.184029° metsäisellä alueella. Ei löydy maastosta.
Rajamerkki 48
oli kallion reunalla pisteessä 60.147893°, 24.191952°, paikalta löytyy yhden tolpan raudat.
Rajamerkki 49
ja sen kahdet raudat löytyvät kalliolta pisteestä 60.148516°, 24.198905°. Rajalinjalla on irtokiviä ja läheltä löytyy myös tiiliskiviä.
Rajamerkki 50 (kääntöpiste)
Rajanvetäjien lähestyessä Siuntion asemakylän ja kirkonkylän välistä maantietä (Siuntiontie) jouduttiin jälleen väistelemään rakennuksia. Ensimmäiset rakennukset tulivat vastaan Fallintien alkupään mutkassa (eivät ole enää pystyssä). Rajaan päätettiin tehdä kolo Suomen hyväksi. Rajamerkki 50 laitettiin keskelle peltoa noin pisteeseen 60.149214°, 24.207598°. Tästä rajaa käännettiin vetosuunnassa hieman oikeaan. Fallintien mutkan rakennusten lisäksi huomioitiin Simolan alueen talot nykyisen Nikuksentien varrella.
Rajamerkki 51
oli Siuntiontien varrella noin pisteessä 60.148955°, 24.214366°. Tässä olisi hyvä paikka samanlaiselle museorajalle mitä on pystytetty Kirkkonummenkin puolelle. Koko Siuntion asemakylä jäi siis Neuvostoliiton puolelle kuten myös kylässä sijainnut Suomen kansallisromaanin "Seitsemän veljestä" kirjoituspaikka Fanjunkars. Senkin venäläiset tuhosivat.
Rajamerkki 52 (kääntöpiste)
Lännestä tullut raja kohtasi Sjundbynjoen noin pisteessä 60.148560°, 24.223181°. Jokivarren pienestä metsiköstä löytyy kaikkea sinne dumpattua rojua mutta ei mitää rajamerkkiin viittaavaa. Hyvänä maamerkkinä Sjundbynjokea (kuten aiemmin Päivölänjokea) hyödynnettiin rajanvedossa. Rajaa lähdettiin vetämään jokea pitkin pohjoiseen.
Rajamerkki 53 (kääntöpiste)
Kun edelliseltä merkiltä oli tultu jokea pitkin n. 250 metriä pisteeseen 60.150670°, 24.224401° niin saavutettiin samaa suora viiva mitä pitkin raja oli kulkenut rajamerkkien 44 ja 50 välillä. Raja siis palautui linjalleen tällä rajamerkillä. Itärannalta löytyy muutama pienehkö kivi jotka ovat voineet olla osa rajamerkkiä.
Siuntiosta itään Humaljärvelle, rajamerkit 54-78
Rajamerkki 54
aloittaa hienon kolmen merkin sarjan talottomalla luontoalueella. Näiden merkkien erikoisuutena on niille rajan kulkua osoittamaan asetetut kivilinjat. Rajamerkiltä 53 raja jatkui nykyistä kiinteistörajaa merkille 54 jonka kahdet raudat löytyvät pisteestä 60.151286°, 24.231490°.
Rajamerkki 55
ja sen kahdet raudat löytyvät kalliolta pisteestä 60.152028°, 24.240202°. Paikalla on myös pari tiiliskiveä.
Rajamerkki 56
löytyy kallion huipulta pisteestä 60.152517°, 24.245643°. Kahdet raudat.
Rajamerkki 57
oli edellisten merkkien muodostaman suoran linjan (nykyisen kiinteistörajan) ja Kynnarintien leikkauspisteessä. Ei löydy paikalta.
Rajamerkki 58
Rajamerkiltä 54 alkanut suora rajalinja jatkui edelleen. Myös merkit 58-61 ovat hienolla metsäisellä ja kallioisella alueella. Rasimäentielle on ajaminen kielletty joten auto on jätettävä Karskogintien varrelle. Rajamerkki 58:n kahdet raudat löytyvät kallion huipulta pisteestä 60.153746°, 24.259751°.
Rajamerkki 59
on pisteessä 60.154341°, 24.266387°. Suomen tolpan toinen rauta puuttuu. Rajalinjalla kivikasa.
Rajamerkki 60
on paitsi kiinteistörajalla niin myös luonnonsuojelualueen rajalla kauniilla kallioalueella pisteessä 60.155006°, 24.274081°. Paikalla on myös pari betonitiiliskiveä. Läheltä voi bongata myös ruostuneen piikkilankakerän.
Rajamerkki 61
on jo lähellä Karskogintietä mutta tieltä on melkoinen kapuaminen jyrkkäreunaisen kallion laelle ennen kuin pääsee merkille pisteeseen 60.155486°, 24.280000°. Kapuaja palkitaan kaksilla raudoilla.
Rajamerkki 62
Valtiorajamerkkiä ei Karskogintien reunasta löydy mutta kiinteistörajamerkki (pieni kivi josta erottuu siihen hakattu "2") tien länsipuolella pisteessä 60.155827°, 24.283891° kertoo tismalleen myös Porkkalan vuokra-alueen rajan sijainnin.
Rajamerkki 63 (kääntöpiste)
pisteessä 60.156088°, 24.286907° päätti merkiltä nro 53 alkaneen viivasuoran rajalinjan. Paikalta ei löydy mitään. Alue oli peltoa joten merkki lienee hävitetty heti vuokrakauden jälkeen. Tästä raja kääntyi kulkusuunnassa hieman oikeaan jatkaen matkaansa lähes suoraan itään.
Rajamerkki 64
on ensimmäinen merkki hienolla Lappträskin-Meikon erämaa-alueella. Kahdet raudat löytyvät kalliolta pisteestä 60.156110°, 24.293418°. Rajamerkit 64-69 sijoittuvat nykyiselle kiinteistörajalle ja jopa satelliittikuvistakin voi vielä himmeästi erottaa rajalinjan.
Rajamerkki 65
löytyy pisteestä 60.156172°, 24.304664°. Kaksien rautojen lisäksi paikalla on tiilien paloja.
Rajamerkki 66
ja sen kahdet raudat löytyvät kalliolta Trehörningen-lammen länsipuolelta pisteestä 60.156287°, 24.319527°. Merkille pääsee lännestä Karskogintieltä tai jos kuntoa riittää niin merkit 66-69 voi käydä laajennetun Meikon kierroksen yhteydessä (kokonaispituus n. 9 km). Meikon parkkipaikalta pääsee järveä kiertävälle rantapolulle josta voi sitten poiketa merkeille. Samalla kierroksella voi bongata kaksi venäläistä betonista rantabunkkeria Meikon länsipäässä.
Rajamerkki 67
löytyy Trehörningen-lammen itäpuolelta kalliohyllyltä pisteestä 60.156366°, 24.327562°. Merkki poikkeaa kaikista muista merkeistä. Paikalla ei ole rautoja vaan kaksi betonijalkaa (koko noin 30x30x50 cm).
Rajamerkki 68
on poikkeuksellisen hieno kaksine rautoineen ja rajalinjalle neliön muotoon kasattuine kivineen. Löytyy pisteestä 60.156338°, 24.333535°.
Rajamerkki 69
on 68:n tavoin erityisen hieno. Sen kahdet raudat löytyvät pisteestä 60.156336°, 24.338365°. Rajalinjalla on neliön muotoinen kivikasa johon on hakattu "69". Tämä on ainoa rajamerkki jonka numero löytyy maastosta. Merkki on myös viimeisin merkeistä 64-69 jotka ovat nykyisellä suoralla kiinteistörajalla.
Rajamerkki 70
oli Talimossenin läpi kulkeneen metsätien ja rajamerkkien 69 ja 71 välisen suoran viivan leikkauspisteessä. Merkkiä ei löydy tästä pehmeähköstä maastosta. Metsätiekin on kasvanut umpeen jo aikaa sitten.
Rajamerkki 71
ja sen kahdet raudat löytyvät kalliolta pisteestä 60.156439°, 24.359183°. Rajamerkit 71-75 voi käydä samalla hienolla luontokierroksella siten että jättää auton Meikon parkkipaikalle ja kävelee sieltä metsätietä/polkua pitkin luoteeseen pisteeseen 60.156439°, 24.356247° mistä lähdetään rajalinjaa pitkin suoraan itään. Maasto on melko helppokulkuista kalliota. Merkkien 71-74 kautta saavutaan lopulta merkille 75 josta voi palata parkkipaikalle pitkin Koto-kierroksen polkua. Kokonaispituutta tälle reitille tulee reilu 5 kilometriä. Toinen vaihtoehto on kulkea Koto-kierroksen polkua ja tehdä pistokäyntejä merkeille, merkki nro 71 on tosin aika kaukana polulta.
Rajamerkki 72
löytyy pisteestä 60.156478°, 24.367215°. Kahdet raudat kalliossa. Noin 200 metriä sivuun Koto-kierroksen polulta joko Korsolammen pohjoisrannalta tai Immerlammen luoteisrannalta.
Rajamerkki 73
löytyy pisteestä 60.156518°, 24.375130° noin 80 metriä pohjoiseen Koto-kierroksen polulta. Kahdet raudat kalliossa, välissä irtokiviä ja tiiliskiven jämiä.
Rajamerkki 74
löytyy pisteestä 60.156550°, 24.383401° noin 150 metriä sivuun Koto-kierrokselta. Merkin kautta voi oikaista kierroksen pohjoisimman osan, maasto on helppokulkuista kalliota. Kaksien rautojen lisäksi Suomen tolpan rautojen vierestä löytyy noin metrin korkuinen kivistä kasattu pylväs.
Rajamerkki 75
on viimeinen Meikon erämaa-alueen merkeistä. Sen kahdet kallioon pultatut raudat löytyvät korkean kallion laelta pisteestä 60.156558°, 24.388887°. Paikalta on hieno näköala reilusti alempana sijaitsevalle Mustjärvelle ja järven takana nousevalle Urbysbergetille. Merkki on Meikon pysäköintialueelta lähtevän Koto-kierroksen varrelta vain noin 25 metrin päässä.
Rajamerkki 76 (kääntöpiste)
oli Mustjärven eteläpäässä olevan saunan tuntumassa. Paikka on yksityisaluetta joten merkin olemassaoloa ei ole tarkistettu. Tästä rajaa käännettiin sen länsi-itä-linjalta koilliseen. Näin Sigurdsin alueen taloryhmä saatiin jäämään kokonaisuudessaan Neuvostoliiton puolelle. Sigurdsin komea kartano, joka oli ollut näyttämönä vuoden 1918 sodan tapahtumissa, oli tuhoutunut jo ennen jatkosotaa.
Rajamerkki 77 (kääntöpiste)
löytyy kalliota pisteestä 60.157467°, 24.394698°. Vain yhdet raudat ovat tallella. Tästä raja käännettiin kulkemaan suoraan itään.
Rajamerkki 78 (kääntöpiste)
oli Humaljärven länsirannalla noin pisteessä 60.157475°, 24.398022°. Ei löydy maastosta. Museoraja Volsintien ja Buraksentien risteyksessä on liikenneturvallisuussyistä jouduttu sijoittamaan n. 50 metriä oikeata kohtaa etelämmäksi.
Humaljärveltä itään Espoonlahden perukkaan, rajamerkit 79-98
Rajamerkki 79 (kääntöpiste)
oli ensimmäinen kolmesta Humaljärven vesialueelle asetetusta rajamerkistä. Merkki sijaitsi n. 70 metriä Törnäsin niemenkärjestä pohjoiseen. Raja seuraili Humaljärven etelärantaa suorina viivoina kääntyen aina merkkien kohdalla.
Rajamerkki 80 (kääntöpiste)
oli toinen Humaljärven "vesimerkeistä" Storholmenin eteläkärjen ja mantereen puolessa välissä.
Rajamerkki 81 (kääntöpiste)
oli kolmas ja viimeinen Humaljärven "vesimerkeistä". Noin 100 metriä Korkbergetin pohjoiskärjestä pohjoiseen.
Rajamerkki 82 (kääntöpiste)
oli kauniilla paikalla Humaljärveen pistävällä kallioniemellä noin pisteessä 60.162689°, 24.456666°. Tässä Humaljärven vettä pitkin kulkenut raja rantautui jälleen. Kalliossa on monenlaisia ihmisen tekemiä jälkiä mutta mikään niistä ei vaikuttaisi liittyvän vuokra-alueen rajaan. Kauniit näkymät Humaljärvelle ja vastapäiseen Korkbergetin kalliosortumaan.
Rajamerkki 83 (kääntöpiste)
oli Hummelrödslanintien varrella noin pisteessä 60.163981°, 24.462142°. Tien molemmin puolin on pienet kivet (kiinteistörajamerkit) rajan paikkaa osoittamassa. Tästä raja taipui hieman etelään kohti merkkiä nro 84.
Rajamerkki 84
oli merkkien 85-86 kautta piirretyn suoran viivan ja Veklahdentien leikkauspisteessä. Suurin piirtein samalla paikalla on nykyisin museoraja kaksine tolppineen muistuttamassa vuokra-ajasta.
Rajamerkki 85
on kallion reunalla pisteessä 60.165348°, 24.473268° vain lyhyen kävelymatkan päässä Vanhalta Myllylammentieltä. Kahdet raudat.
Rajamerkki 86
on laajalla kallioalueella n. 20 m korkeimmasta huipusta etelään pisteessä 60.166194°, 24.481056°. Erikoisuutena tällä merkillä on rajalinjalle rautojen väliin kallioon hakattu ympyrä.
Rajamerkki 87
on itäisin merkki jonka olen onnistunut löytämään maastosta. Tutut ruosteiset laattaraudat löytyvät kalliolta pisteessä 60.167015°, 24.487031°.
Rajamerkki 88 (kääntöpiste)
oli Hvittorpintien ja Sommarbonpolun risteyksessä. Rajamerkkiä ei löydy maastosta. Tieyhteys Hvittorpin suuntaan saatiin säilytettyä risteyksen pohjoispuolelle tehdyn oikaisun avulla. Oikaisun tieura erottuu edelleen maastossa valtavan siirtolohkareen vieressä. Tästä rajaa taivutettiin hieman etelään jotta Masagårdin taloryhmä saataisiin jäämään kokonaisuudessaan Suomen puolelle. Venäläisten kaivamia asemia löytyy Hvittorpintien varrelta rajamerkistä n. 600 metriä etelään.
Rajamerkki 89 (kääntöpiste)
oli keskellä peltoa noin pisteessä 60.169021°, 24.506530°. Tällä rajamerkillä rajaa taivutettiin lisää etelään Masagårdin taloryhmän kiertämiseksi. Tarina ei kerro miksi riittävää taivutusta ei tehty jo merkillä 88, ehkä venäläiset halusivat itselleen jokaisen mahdollisen neliömetrin. Merkki lienee poistettu peltotöitä häiritsemästä heti vuokrakauden jälkeen.
Rajamerkki 90 (kääntöpiste)
oli Masagårdin taloryhmän eteläisimmän talon etelänurkasta n. 10 metriä etelään. Kohta oli silloin peltoa mutta on sittemmin metsittynyt. Merkki lienee poistettu heti vuokrakauden jälkeen. Tästä raja taipui takaisin pohjoiseen.
Rajamerkki 91 (kääntöpiste)
oli peltosaarekkeen pohjoisnurkassa noin pisteessä 60.169861°, 24.516372°. Raja palautui tässä merkkien 88-89 linjalle Masagårdin kohdalle tehdyn taivutuksen jälkeen. Ei löydy maastosta. Saarekkeen luoteisreunasta löytyy hyvin säilyneitä venäläisten kaivamia asemia.
Rajamerkki 92
lienee jäänyt osoitteessa Ratsumiehentie 5 olevien talojen alle.
Rajamerkki 93
on ollut osoitteessa Vanha Hommaksentie 17 olevien talojen koillispuolella noin pisteessä 60.171121°, 24.533590°. Alue on kallioista mutta silti merkin jäänteitä ei löydy maastosta. Paikalle pääsee talojen eteläpuolelta kalliota pitkin. Rajalinjan ja kallion välissä on venäläisten kaivamia juoksuhautoja.
Rajamerkki 94 (kääntöpiste)
on ollut nykyisten Vartiotuvantien ja Rajavartijantien välissä. Lännestä suorana viivana tullut raja kääntyi merkistä hieman etelään väistääkseen taloja. Sovittujen rajanvetoperiaatteiden mukaan rakennukset pyrittiin jättämään kokonaisina jommalle kummalle puolelle rajaa, tässä tapauksessa Suomen puolelle. Kolme taloa saatiin näin "pelastettua". Raja jäi niin lähelle että hyvä jos talojen ympäri pystyi kävelemään. Talon läheisyyden takia merkin olemassaoloa ei ole tarkistettu.
Rajamerkki 95 (kääntöpiste)
on ollut myös nykyisten Vartiotuvantien ja Rajavartijantien välissä hyvin lähellä rajamerkkiä nro 94. Merkillä on korjattu rajan suunta jälleen samaksi mikä se oli ennen merkillä nro 94 tehtyä käännöstä. Talon läheisyyden takia merkin olemassaoloa ei ole tarkistettu.
Rajamerkit 96 ja 96a (kääntöpiste)
olivat Masalantien ja Rajapuomintien risteyksessä mutta tähän päivään ne eivät ole säästyneet, ehkä jääneet levennetyn tien tai pyörätien alle. Tämä oli ainoa rajamerkkipari jotka oli numeroitu samoilla numeroilla. Masalantie oli tuolloin pääväylä (rantatien lisäksi) Espoon suuntaan, Kehä III rakennettiin vasta 1960-luvulla.
Rajamerkki 97
oli aivan junaradan vieressä paikassa mihin myöhemmin rakennettiin (nyt jo lakkautetun) Luoman seisakkeen laituri. Merkki lienee jäänyt laiturin alle.
Rajamerkki 98 (kääntöpiste)
oli Espoonlahden perukassa paikassa missä Luomanpuro (Bobäck bäcken) laskee mereen. Merkki oli kaikista merkeistä paitsi itäisin niin myös pohjoisin. Merkkiä ei löydy maastosta. Jos paikalla haluaa käydä niin kannattaa jo Kehä III:lta lähteä puron pohjoispuolta jotta pääsee perillä puron kiinteälle itäpenkereelle, länsiranta on märkää höttöä.
© 2022-23 Sukututkimus Propatria ja Juha Vuorinen
Kommentoi tai anna palautetta
Asialliset kommentit julkaistaan tällä sivulla. Halutessasi voit jättää myös sähköpostiosoitteesi yhteydenottoa varten. Osoitetta ei julkaista.