Porkkalan vuokra-alueen rajamerkit ja rajan tarkka kulku

Julkaistu 9.5.2022, päivitetty 5.8.2022

Sukututkimus Propatria on paikallistanut Porkkalan vuokra-alueen rajan tarkan kulun maastoon. Tässä tarinassa perehdytään rajan tarkkaan sijaintiin ja rajamerkkeihin joiden jäänteitä on edelleen maastossa. Lukijalle tarjotaan hyviä vihjeitä (ja myös tarkkoja koordinaatteja) rajamerkkien sijainnista. Sitten vain etsimään niitä maastosta. On aina yhtä sykähdyttävää tulla Suomen ja Neuvostoliiton valtiorajalle keskellä kaunista Uusimaata. Historiallinen ”geolöytöily” tutustuttaa kulkijan myös hienoihin maastokohteisiin. Älkääkä unohtako tarinan opetusta, vuonna 1944 itänaapuri otti meiltä mm. tämän Porkkalan alueen. Vuonna 2022 Ukraina taistelee rajoistaan. Pidetään me nykypolvi huolta siitä että Suomen raja pysyy siellä missä se nyt on.

Jatkosodan rauhassa Suomi joutui vuokraamaan Neuvostoliitolle laajan maa-alueen heti Espoon länsipuolelta. Alueeseen kuului isoja osia Kirkkonummesta, Siuntiosta ja Inkoosta. Nykyistä 51-tietä kun ajaa alueen itärajalta Espoonlahden sillalta länteen niin vasta 30 kilometrin ajon jälkeen tullaan vuokra-alueen länsirajalle Inkoon Rådkilassa. Lounaassa rajan sisään jäi Degerölandet kokonaan ja osa myös sen länsipuolisesta Kuruniemestä. Luoteessa vuokra-alueen sisään jäi Solbergin (Päivölä) kylä, siitä länteen raja jätti sisäänsä Siuntion asemakylän. Kirkkonummen kirkonkylän raja ohitti Meikon pohjoispuolelta ja Humaljärven vettä pitkin. Koillisessa venäläisille jäi Masala ja Majvik. Espoonlahden perukasta raja lähti vettä pitkin etelään. Kaiken kaikkiaan maarajan kokonaispituus oli noin 39 kilometriä.

Vuokra-alueen rajan suurpiirteinen kulku määriteltiin 19.9.1944 allekirjoitetun välirauhansopimuksen liitteessä. Rajan tarkan kulun määrittelystä ja maastoon merkitsemisestä huolehti suomalais-neuvostoliittolainen sekakomitea. Suomen valtuuskuntaa johti professori Ilmari Bonsdorff joka oli ollut mukana jo Tarton rauhan rajanvedossa. Vuokra-alueen maaraja merkittiin maastoon rajamerkeillä joita oli 94 kappaletta (nrot 5-98). Rajamerkki nro 5 oli meren rannassa Kuruniemessä ja nro 98 Espoonlahden perukassa. Maarajan merkeistä huomattavan moni on edelleen löydettävissä. Kaikki rajamerkit eivät ole säästyneet ja ne jotka ovat nykyisin talojen pihapiirissä on jätetty tutkimatta.

Mistä sitten tietää löytäneensä rajamerkin? Lähes poikkeuksetta kaikki rajamerkkien jäänteet näyttävät samalta. Kallioon on pultattu levyraudat joiden varaan puiset rajatolpat pystytettiin, ks. kuva alla. Yleensä rautoja on kahdet, yhdet sinivalkoiselle Suomen tolpalle ja toiset punavihreälle neuvostotolpalle. Tolppien väli oli noin 5 metriä. Varsinainen rajalinja kulki tolppien puolestavälistä. Joillain rajamerkeillä linjan kohdalla on kiviä tai tiilen kappaleita. HUOM! Rajamerkit ovat historiallisesti arvokkaita, älä vahingoita tai muuta niitä millään tavalla!
Anna palautetta tai kommentoi tätä artikkelia sivun alareunasta.

Rajamerkin ruostuneet ja taittuneet laattaraudat joiden väliin kiinnitettiin puinen rajatolppa. Yleensä rautoja on kahdet, yhdet sinivalkoiselle Suomen tolpalle ja toiset punavihreälle neuvostotolpalle.

 

Rajamerkit

Lähdemme matkaan sekä lounaasta meren rannasta että koillisesta Espoonlahden perukasta. Lopulta yhdistämme rajan jossain Siuntiossa. Uusia rajamerkkejä päivitetään tälle sivulle epäsäännöllisen säännöllisesti.

 

Rajamerkki nro 5
Välirauhansopimuksen mukaan raja tuli etelästä mereltä mantereelle pitkin meridiaania 24 astetta ja 7 minuuttia itäistä pituutta. Tämä linja kohtaa mantereen Degerölandetin länsipuolisessa Kuruniemessä. Paikka on talon pihapiirissä joten rajamerkin säilymistä ei ole käyty toteamassa.

Rajamerkki nro 6
on hienosti löydettävissä (60.031248°, 24.113687°). Molempien rajatolppien raudat löytyvät edelleen pultattuina kallioon. Poikkeuksellisesti laattarautojen välissä on myös rautatappi johon rajapylväs istutettiin. Rajalinja oli vuokra-ajan jälkeen uusiokäytössä sähkölinjan aukkona joka edelleen erottuu maastossa ja satelliittikuvissa. Jos autolle ei löydy koloa Kuruniementien varrelta niin tien päässä olevan venesataman aidan edustalla on hieman parkkitilaa.

Rajamerkki nro 7
on mallia "drive-in" ja sijaitsee aivan Kuruniementien vieressä tien pohjoispuolella pisteessä 60.036100°, 24.113743°. Kahdet raudat kalliossa olivat syksyllä 2021 osin sammaleiden peitossa.

Rajamerkki nro 8
on ollut pisteen (60.038913°, 24.113790°) tietämissä mutta sitä ei löydy maastosta. Alue on kalliota ja lähes kaikista kalliolla olleista merkeistä on jotain säästynyt mutta tästä ei.

Rajamerkki nro 9
on ollut Strömintien ja meridiaanin 24° 7' 00'' leikkauspisteessä. Ei löydy maastosta.

Rajamerkki nro 10
löytyy maastosta hienolta kallioiselta alueelta kaukana taloista pisteestä 60.046944°, 24.113914°. Merkillä on kaksien rautojen välissä kivikasa jossa myös tiiliskiviä. "Kympille" mentäessä autolle löytyy parkkipaikka Oxhalsintien varrelta. Samalla parkkeerauksella kannattaa käydä mös rajamerkillä 11.

Rajamerkki nro 11
on myös hienolla kallioalueella pisteessä 60.050737°, 24.113952°. Merkkien 10 ja 11 noin puolessa välissä on lisäksi pieni kivikasa rajalinjalla.

Rajamerkki nro 12
sijoittuu myös kallioiselle alueelle noin pisteeseen (60.053516°, 24.113994°) mutta sitä en ole onnistunut löytämään maastosta.

Rajamerkki nro 13
on erittäin komealla näköalapaikalla korkean kallion laealla pisteessä 60.055936°, 24.114031°.

 

Rajamerkit 14-91
Tulossa.

 

Rajamerkki nro 92
lienee jäänyt osoitteessa Ratsumiehentie 5 olevien talojen alle.

Rajamerkki nro 93
on ollut osoitteessa Vanha Hommaksentie 17 olevien talojen koillispuolella noin pisteessä (60.171121°, 24.533590°). Alue on kallioista mutta silti merkin jäänteitä ei löydy maastosta. Paikalle pääsee talojen eteläpuolelta kalliota pitkin. Rajalinjan ja kallion välissä on venäläisten kaivamia juoksuhautoja.

Rajamerkki nro 94
on ollut nykyisten Vartiotuvantien ja Rajavartijantien välissä. Lännestä suorana viivana tullut raja kääntyi merkistä hieman etelään väistääkseen taloja. Yleisten rajanvetoperiaatteiden mukaan rakennukset pyrittiin jättämään kokonaisina jommalle kummalle puolelle rajaa, tässä tapauksessa Suomen puolelle. Kolme taloa saatiin näin "pelastettua". Raja jäi niin lähelle että hyvä jos talojen ympäri pystyi kävelemään. Talon läheisyyden takia merkin olemassaoloa ei ole tarkistettu.

Rajamerkki nro 95
on ollut myös nykyisten Vartiotuvantien ja Rajavartijantien välissä hyvin lähellä rajamerkkiä nro 94. Merkillä on korjattu rajan suunta jälleen samaksi mikä se oli ennen merkillä nro 94 tehtyä käännöstä. Talon läheisyyden takia merkin olemassaoloa ei ole tarkistettu.

Rajamerkit 96 ja 96a
olivat Masalantien ja Rajapuomintien risteyksessä mutta tähän päivään ne eivät ole säästyneet, ehkä jääneet levennetyn tien tai pyörätien alle. Tämä oli ainoa rajamerkkipari jotka oli numeroitu samoilla numeroilla. Masalantie oli tuolloin pääväylä (rantatien lisäksi) Espoon suuntaan, Kehä III rakennettiin vasta 1960-luvulla.

Rajamerkit 96-98 kartalla. (Kartta: Maanmittauslaitos)

Rajamerkki 97
oli aivan junaradan vieressä paikassa mihin myöhemmin rakennettiin Luoman seisakkeen laituri. Merkki lienee jäänyt laiturin alle.

Rajamerkki 98
oli Espoonlahden perukassa paikassa missä Luomanpuro (Bobäck bäcken) laskee mereen. Merkkiä ei löydy maastosta. Jos paikalla haluaa käydä niin kannattaa jo Kehä III:lta lähteä puron pohjoispuolta jotta pääsee perillä puron kiinteälle itäpenkereelle, länsiranta on märkää höttöä.

© 2022 Sukututkimus Propatria ja Juha Vuorinen

Kommentoi tai anna palautetta

Asialliset kommentit julkaistaan tällä sivulla. Halutessasi voit jättää myös sähköpostiosoitteesi yhteydenottoa varten. Osoitetta ei julkaista.