Törnin jääkäri Mauno Koivisto ja 2. luokan Vapaudenmitali 

Julkaistu 11.6.2017 

Presidentti Mauno Koivisto kutsuttiin viimeiseen iltahuutoon 12.5.2017. Hän oli ainoa presidenteistämme joka osallistui sotaan ase kädessä. Toinen sotaan osallistunut presidenttimme oli marsalkka Mannerheim. Kekkonen olisi ikänsä (synt. 1900) puolesta kuulunut vielä reserviin mutta oli sotien aikana jo yhteiskunnallisesti tärkeissä siviilitehtävissä. Muut presidenttimme olivat joko liian vanhoja tai liian nuoria sotimaan. Mauno Koiviston hautajaisissa arkun perässä kannettiin Koiviston kunniamerkeistä niitä jotka olivat, ainakin kuuluttajan mukaan, vainajalle kaikkein rakkaimpia ja tärkeimpiä. Mukana oli myös 2. luokan Vapaudenmitali (Vm 2) jonka 20-vuotiaalle jääkäri Koivistolle myönsi 1. Divisioonan komentaja kenraalimajuri Uno Fagernäs päivämäärällä 28.7.1944. Kunniamerkkiä oli Koivistolle esittänyt divisioonan jääkärikomppanian (Jääk.K/1.D) päällikkö luutnantti Lauri Törni, Mannerheim-ristin ritari ja yksi suurimmista sotiemme legendoista. Koivisto oli palvellut Törnin komppaniassa helmikuusta 1944. Jääkärikomppania oli suoraan divisioonan esikunnan alaisuudessa toiminut n. 200-miehinen eräänlainen ”palokunta” joka aina heitettiin sinne missä tarvittiin hyvin aseistautunutta ja koulutettua valiojoukkoa. Toimintasuuntana oli Seesjärvi Itä-Karjalassa, kaukana jatkosodan keskeisiltä näyttämöiltä. Jääkäri Koivoston henkilökohtaisena aseena oli venäläinen sotasaalispikakivääri Degtjarev josta suomalaiset käyttivät nimeä ”Emma”. Tulivoimainen 9-kiloinen ase tunnettiin erittäin toimintavarmana.

Koivisto osallistui vuoden 1944 aikana useisiin eri taisteluihin. Jääkärikomppanian raskaimpaan taisteluun Ravanmäessä 5.7.1944 Koivisto ei kuitenkaan kertomansa mukaan (Koivisto: Koulussa ja sodassa) osallistunut vaikka se mainitaan hänen vapaudenmitalin perusteluissaan. Kokonaisuudessaan perustelut kuuluivat: ”Toiminut rohkeasti ja hyvällä tuloksella pikakivääriampujana, saaden runsaasti tappioita aikaan vihollisen rivistöissä. Erikoisesti mainittakoon Ravanmäki.”

Esitys 2. luokan Vapaudenmitalin (Vm 2) myöntämisestä Koivistolle. Klikkaa kuva suuremmaksi.

Miksi kunniamerkin perusteluissa mainitaan Ravanmäki vaikka Koivisto ei siellä ollut? Kertomansa mukaan Koivisto oli taistelun aikana tiedusteluretkellä toisaalla ja oli siksi aikaa vaihtanut jonkun kanssa aseekseen konepistoolin joka oli lyhyempänä ja kevyempänä huomattavasti kätevämpi polkupyörillä liikuttaessa. Edelleen Koivisto arvioi että joku toinen saattoi kunnostautua Ravanmäessä hänen ”Emmallaan”. Ehkä joukkueenjohtaja muisti pikakivääritulen olleen tehokasta Ravanmäessä ja ansio siitä meni Koiviston tiliin.
Koivisto on vuosien varrella vähätellyt omaa rooliaan ja varsinkin ampumistaan jatkosodassa. Aktiivikautena opimme tuntemaan Koiviston ”fundeeravana” ja varovaisena presidenttinä, ehkä olikin viisasta vähätellä sotasaavutuksiaan kun istui samassa pöydässä Neuvostoliiton johtajien kanssa. Hautajaisista jäi kuitenkin se vaikutelma että Koivisto halusi tulla muistetuksi erityisesti veteraanina vaikka kunnianlaukauksia ei kuultukaan. Siunaustilaisuudessa laulettiin Veteraanin iltahuuto, sodanaikaiset kunniamerkit seuraisivat arkkua jota kenraalit kantoivat ja haudallakin kuultiin isänmaallinen ”Oi kallis Suomenmaa” jonka tekstiä käytettiin aikoinaan paljon sankarivainajien kuolinilmoituksissa.
Pikakivääriä tuskin olisi annettu miehelle joka ei olisi sitä ollut valmis käyttämään. Jos Ravanmäki jäikin Koivistolta väliin on hän muissa taisteluissa käyttänyt ”Emmaansa” tehokkaasti. Törnin jääkäreiden kesäsota 1944 alkoi Maaselän kannakselta ja päättyi Tolvajärven maisemiin, sillä välillä Koivistokin ampui monta lippaallista kohti vihollista. Montako ”kaatoa” tuli, sitä emme koskaan saa tietää.

 

© 2017 Sukututkimus Propatria ja Juha Vuorinen